Myös Sara sai eilen osakseen nenänkäyttöä, kun senkin ruoka ripoteltiin yllättäen huoneeni lattialle. Osa toki piilotettiin, ja koska Sara on etsinyt nameja ennenkin, oli osa piiloista jo vähän haastaviakin. Pesuun menevä, lattialla lojuva hupparini oli oiva piilopaikka, tuolini, jakkara, hylly ja hyllyn vetouoma. Näin Sarakin joutui tekemään työtä ruokansa eteen, kuten koiran luonnossa kuuluu.

Saran työskentelyä niin ikään oli mukava katsella. Se käytti apunaan tassujaan, toki nenäänsä, mutta mikä ihmeellisintä -  myös häntäänsä! O.O Apua ei koira minulta kaivannut, mutta minun oli pakko mennä auttamaan tuolin kanssa, kun koira työnsi namit niin kauas itsestään, ettei niitä olisi itse voinut saada. Se kulki nenä pystyssä ilmasta hajuja napaten ja löysi kaikki piilot. Vaikein oli tietysti hyllykköni vetouoma, jonka Sara löysi kuin löysikin hännällä huiskaisemalla! Paitsi että piilo oli vaikeaa löytää, sieltä namien saaminen oli vielä vaikeampaa, mutta onnistui kyllä :)

Ulos tampattiin Sarallekin polku, jonne ripoteltiin nameja muutaman metrin matkalle. Koira ei paljon lupia kysellyt etsiessään nameja lumen seasta. Kaikki kolme koiraa, jolla tämän tehtävän teetin, tekivät erinomaisen tarkkaa ja itsenäistä työtä, jota ei mikään saanut häirittyä - yritin nimittäin kokeillakseni. Mukavaa puuhaa, ja homman jälkeen koirien naamat säteilivät. Tätä täytyy jatkaa! :)