Joulutauon jälkeen maneesitreenit alkoivat jälleen, mutta tokon jätimme Saran kanssa väliin, ettei tyttöressu väsy tyystin. Tokoahan voimme treenata missä vain, milloin vain, mutta agilityssä kaikki treeni on tarpeen, kun nyt noita kisoja suunnittelen... Mutta asiaan, tänään ilman ratapiirroksia, jotta joku jaksaisi näitä merkintöjäni lukeakin - ne kun tuppaavat...lievästi sanottuna...paisumaan. O.O

Ensimmäinen rata oli helppo, todella hyvä palauttavaksi. Yksi ainoa suunnittelua vaativa kohta oli keskivaiheessa, jossa hypyn jälkeen putken suu ammotti ansaesteenä, kun määrä oli kääntyä vieressä -samassa linjassa edellisen hypyn kanssa olevalle- hypylle. Tässä tein suunnitelman ja varasuunnitelman, joista päädyin kuitenkin käyttämään ensin varasuunnitelmaa. Tämä oli vekkaustreeni, jossa kokeilin siis vekkaamista rataan sisällytettynä ensimmäistä kertaa. Sara pysyi lähelläni koko ajan, ja kokeilu onnistui. Ainoa, joissa vähän taas möhlittiin, olivat kepit. Argh.
Toisella kerralla (yhä siis sama rata) otin eri kuvion, joka oli siis aluksi se ykkössuunnitelmani. Se oli ikäänkuin valssin ja sylikäännösten sekoitus, joka sekin toimi moitteettomasti, mutta teki minulle itselleni ehkä enemmän liikettä mitä tilanne olisi oikeasti vaatinut. Parasta oli kuitenkin se, että sain kokeilla eri ohjaustyylejä.
Kolmannella kerralla otin enää vain kepit (, jotka Sara teki upeasti, ilmeisesti hitaasti syttyvää sorttia tämä neiti ;)) ja tuon ansakohdan, jossa tein nyt kaikista yksinkertaisimman ohjauksen, mutta jossa pienen koiran omistajana on vaara hukata koira selän taakse (siksi en sitä käyttänyt heti). Niin ei kuitenkaan käynyt, ja tuli taas todettua yksi ohjaustyyli lisää toimivaksi.

Toinen rata oli kinkkisempi, mutta mukavalla tavalla. Ensimmäinen este oli putki, jolle sillekin ohjasin puolittaisella sylikäännöksellä, sillä en halunnut hukata koiraa selkäni taakse. Alku meni kuitenkin aivan möhlinnäksi minun osaltani, unohdin radan, suunnitelmani ja aloitimme hyvinkin nopeasti alusta :) Toisella kerralla sain suunnitelmani kuitenkin toimimaan. Putkesta olisi kisoissa tullut kielto, kun ei Sara heti ensimmäisellä käskyllä mennyt sisään, mutta muuten sujui. Suunnitelmani sisälsi kaksi takaaleikkausta ahtaassa tilassa, yhden sylikäännöksen ja yhden takaakierron, johon käytin vekkausta. Kaikki sujuivat yllättävän hyvin, siis täydellisesti, ja lopuksi teimme vielä kolmannen, täysin puhtaan ja ohjauksellisesti hienon radan, jälkeen Sara sai muhkeat kehut omistajan riemunkiljahdusten kera :) Kepitkin menivät vauhdilla ja puhtaasti, ilman käsiapuja.

No jaa, tässä sitä taas nähtiin. Jotkut eivät vaan osaa kirjoittaa lyhyesti, pahoittelen sitä syvästi - jos siis joku harva tänne asti sattuu lukemaan :) Oli vaan niin mukavat palauttavat, kun ei tarvinnut ajatella panostavansa johonkin tiettyyn asiaan, vaan sai rauhassa kokeilla ja mässäillä ratojen sisältämillä ohjausmahdollisuuksilla. Kiitos taas kouluttajalle kivoista radoista! :)