Hengissä ollaan... Herätys oli aamuneljältä, lähtö kotoa viiden paikkeilla ja puoli seitsemältä nökötettiin jo Hyvinkään koiraurheilukeskuksen pihassa unisina :) Jännitys kouristeli silloin tällöin mahanpohjaa, muttei mitenkään kamalasti. Annoin Saran tyhjentää suolensa pienellä tutkimuskävelyllä hallin tienoilla, ja sitten menimme ilmoittautumaan. Sara mitattiin (todettiin miniksi, kun mini-medi -rajaan oli ainakin viisi senttiä matkaa ;)), tunnistusmerkintä tarkastettiin, saimme kilpailukirjan ja aloimme valmistautua ensimmäiseen rataantutustumiseen. Ehdin kuitenkin sitä ennen kokeilemaan Saran kanssa treenialueella keppejä, ja neiti haahuili vain hajujen perässä... Olisin niiiin halunnut lähteä kotiin siinä vaiheessa!

Ensimmäisen radan nähdessäni täytyy myöntää, että sain lievän suolenkiertymän (no, ainakin se tuntui siltä...) - hirveän vaikea rata... Kun kuitenkin pääsimme tutustumaan rataan lähemmin, huomasin tulkinneeni radan kentän reunalta väärin, eikä se niin mahdoton ollutkaan. (Mitä tästä opimme? -Älä ikinä yritä saada selvää radasta ennen rataantutustumista, ei ollut eka kerta, kun saan vatsani sekaisin turhaan...) Kolmen ensimmäisen hyppyesteen sarja oli jo heti haastava, kun toisen hypyn jälkeen edessä möllötti A-este, ja olikin käännyttävä hypylle. Sarahan tunnetusti on A-rakastaja, joten siitäkin aiheutui pientä lisäpaniikkia... ;) Ja pujottelunkin oletusarvo oli se, että ne menevät pieleen, kun Saraa ei yhtään kiinnostanut aiemmin treenialueella. Itse asiassa tavoitteenani oli se, että saisimme pitää hauskaa, ja että Sara suostuisi kiinnostumaan hommasta - se kun näytti aiemman perusteella niin kovin toivottomalta.

Kun sain Saran lähdössä istumaan paikoillaan hyvin, putosi kivi sydämeltä. Ainakin pääsisimme alkuun... Puolittaisella sylikäännöksellä käänsin Saran pois A:lta, ja vaikka se hetkeksi katosikin näkyvistäni, sain sen menemään hypylle A:n sijasta. Kepit lähtivät ihan hyvin (varmistelin tietysti), mutta keskivaiheilla Sara pinkaisi jonnekin. Olin jo satavarma, että tässä se nyt olisi, mutta neiti tulikin hienosti takaisin, ja sain kohdan korjattua. Lopussakin tuli vielä hämminkiä, jota ei kuitenkaan tuloslapussa oltu huomioitu. Loppurata meni ihan hyvin, mutta ohjaukseni oli suoraan sanottuna säälittävää. Oikein hävettää katsoa noita videoita, kun molemmissa nöpöttelen eteenpäin niin tönkösti ja ohjaan tosi rumasti :') Video ja tuloslappu paljastivat vasta kotona, että tältä radalta tuli myös puomin kontaktivirhe - luulin, että kymppi tuli niistä kahdesta keppivirheestä nimittäin. Maaliin pääsimme kuitenkin, Saran vauhti oli todella hidasta ja se syttyikin vasta ensimmäisen radan jälkeen. Alkukankeutta siis :) Alla video...älkää naurako, sillä oli siinä rajalla, että kehtaanko sen laittaa esille... *nolous*

Tosiaankin Saran naamalta loisti aurinkoinen hymy koko ajan ensimmäisen startin jälkeen, eli lähtökohdat toiseen kilpailuun olivat jo aivan erilaiset. Kun pääsin rataantutustumiseen, helpotuin todella, sillä rata oli paljon edellistä helpompi ja sisälsi oman suosikkiohjaukseni, puolivalssauksen :) Ainoat, jotka yhä jaksoivat tuoda sadepilviä päälleni olivat kepit... Alla olevasta videosta kuitenkin näkyy, että toivottomalla varmistelullani saimme ne virheettömiksi ja rataa oli ilo tehdä. Ohjaukseni oli yhä aivan tönkköä, tuntui aivan hassulta. Puolivalssikohta, jossa kolme estettä oli vierekkäin samassa linjassa (ja ne tuli suorittaa S-kirjaimen muodossa, jos joku sattuu ymmärtämään selitystäni) meni nappiin, joskin sitä ennen iski paniikki, kun jäin miettimään, minne olisi mentävä seuraavaksi. Loppusuoralla olin jo varma nollasta (kuten kuvaajakin, niin kuin videossa kuuluu), mutta piru vie, Sara hyppäsi taas kontaktin yli! Se ei ole ikinä tehnyt sitä ennen (joo, paitsi nyt siis tuossa A-kisassa), ja olin vielä mukamas varmistanut, ettei nytkään niin kävisi. Noh, Sara sai mielettömät kehut ja halit, ja fiilis oli katossa pettymyksestä huolimatta, kun sijoituimmekin neljänneksi. Vasta nyt illalla alan tajuamaan, miten helkkarin lähellä se oli... Argh! Alla jälleen video... -.-

Hassua, että en mennyt hakemaan sijoitusta, vaan nollaa, mutten saanut nollaa, vaan sijoituksen. ;) Tänä iltana ilmoittaudumme sitten seuraaviin kisoihimme niitä nollia hakemaan (kröhöm...juupa juu). Vielä ei ole täysin selvillä, minne kaikkialle olemme matkalla, mutta se selvinnee lähipäivinä kotisivuiltamme tapahtumakalenterista. Kiitos kaikille hengessä mukana olleille ja Maijalle juttuseurasta taas :) <3