Torstaina meillä oli aivan mahtavat tokotreenit Saran kanssa. Tällä kertaa Tarun treenit olivat ns. "vapaat" treenit, eli liikkeitä ei treenattu yhtä kerrallaan, vaan jokainen sai harjoitella mitä halusi ja Taru tuli sitten neuvomaan. Minä otin Saran kanssa erilaisia seuraamisia ensin: Lyhyitä ja vähän pidempiä, sekä käännöksiä liikkeessä ja paikoillani. Seuraamistyyli Saralla on kehittynyt todella hyväksi ja huomasin, että neiti pitää yllä katsekontaktia minuun, vaikka minä katsoisin välillä suoraan eteeni. Hienoa edistystä asiaan! Myöskin juosten seuraaminen on meillä hallussa, eikä useat koiratkaan samanaikaisesti treenaamassa häirinneet. Itseasiassa pystyin pitämään Saraa lähes jokaista liikettä treenatessamme vapaana, mikä jälleen kasvatti luottamustani koiraan. Totutut räksytyskohtaukset olivat jääneet kotiin, ja sain nauttia täysin siemauksin luppakorvani paremmasta puolesta. Koko treenien ajan Sara keskittyi hienosti.

Seuraavaksi otin estehyppyä, joka onkin meillä ainoa vielä täysin alussa oleva liike. Esteen yli hyppääminenhän ei oletetustikaan tuota Saralle ongelmia, mutta juokseminen hypystä vähän vielä edemmäs, pysähtyminen ja seisomaan jäänti ovat kaikki vielä tehosyynissä. Sannan ohjeiden mukaan jaoin tämänkin liikkeen osiin: Irtoaminen eteenpäin, pysähtyminen ja seisomaan jääminen. Hyppy siis on Saralle itsestäänselvyys, enkä seisonnasta perusasentoon vaihtamista edes ota, sillä muuten koira alkaa ennakoida... Istumaan koira on aina helppo saada. Liikkeitä en yhdistä ennen kuin kaikki nämä toimivat moitteetta. Sitä paitsi osiin jaettaessa saan palkattua koirani tasan tarkkaan oikeasta toiminnasta, ja voin harjoitella liikettä kotonakin, kun ei kerran itse estettä vielä tarvita.

Tuo liikkeen osiin jakaminen oli itselleni aivan uutta vielä ennen Sannan alokastokoa. Ja kun vinkin jakamiseen sain, huomasin heti roiman kehityksen... Aivan upeaa. En ollut tuollaista tullut edes ajatelleeksi, mutta tarkemmin kun jää miettimään, niin onhan se tehokasta! Treenaamalla kokonaista liikettä saan koiran vain turhautuneeksi, epätietoiseksi, väsyneeksi ja kyllästyneeksi. Mikäli tekee koko liikettä kerralla ja jokin osa ei mene ihan niin kuin halutaan, niin koiraa ei voi palkita enää hyvin menneestä osasta. Ja jos taas jättää palkkaamatta, koira luulee koko liikkeen menneen väärin ja epätietoisuus iskee. Miten yksinkertaista, kun sitä tulee ajatelleeksi. Myöskin liikkeen jälkeen vapauttaminen oli meille aivan uusi asia, kun menimme Sannan kurssille ensimmäistä kertaa. Paikallamakuussa tämä on meille erityisen tärkeää: Kun liike on ohi, vapautan Saran suoraan maasta, enkä vaadi siltä enää perusasentoon nousemista. Muuten (jälleen kerran palataan samaan aiheeseen, "ympäri mennään, yhteen tullaan" eli) saan aikaan ennakoivan koiran, joka tahtoo leveillä osaamisellaan ja näyttää minulle, kuinka liike tehdään - niin, siis ennen käskyjä.

Liikkeestä maahanmeno menee hyvin. Reagointikykyä täytyy teroitella, sillä vaikka Sara menee maahan heti käskyn saatuaan, on se vielä hidasta. Liikkeestä seisomaan jääminen puolestaan tarvitsee vielä paljon treeniä; koira tietää kyllä idean, mutta jää seisomaan vasta miljoonan käskyn jälkeen, ja silloinkin uhkaa istahtaa pyllylleen kun huvittaa. Niinpä olen jättänyt varsinaisen liikkeen harjoittelun kokonaan, ja ottanut taas vertaistreeniä - vinkki jälleen Sannalta. Eli peruutan makupala kädessäni ja "härnään" sillä Saraa, jolloin se hyppelehtii, pomppii, kääntyilee nopeasti ja saa täten reagointiin nopeutta. Sitten yhtäkkiä pysäytän käden täydestä vauhdista ja käsken kerran tiukasti koiraa seisomaan. Ja voilà - se on seisahtunut siihen paikkaan joka ainut kerta! Uskomatonta... Enkä taatusti rupea sitä seuraamiseen yhdistämään ennen kuin se nimenomainen paikoilleen jääminen ensimmäisestä käskystä on hallussa :)

Luoksetulossa ei ole mitään korjattavaa, paitsi sitä sivulle tuloa on treenattava erikseen. Alokasluokassahan tosin hyväksytään eteen jääminenkin(?), mutta mielestäni se on parempi, että opetan sivulle tulon alusta asti, vaikkemme me kisaamaan ainakaan alokasluokkaa korkeammalle koskaan aiokaan. Mutteihän se tarkoita, etteikö liikkeisiin saisi tavoitteita asettaa, eihän? ;) Itse perusasento on jo aika hienosti hallussa.

Luoksepäästävyys on tähän asti treeneissä mennyt aina nappiin, mutta päätellen Saran räksyttämisestä muille ihmisille lenkeillä voi tämänkin kanssa tulla isoja ongelmia. Siispä voisin asettaa itselleni tavoitteeksi ottaa tuota luoksepäästävyyttä vaikka jokaisen ihmisen kanssa, joka meillä käy kylässä. Käytännön treeniä! ;)

Se on kumma, miten olen jäänyt nyt tähän tokoonkin koukkuun... Iso kiitos kuuluu kouluttajillemme Sannalle ja Tarulle, joilta olen saanut kultaakin kalliimpia neuvoja! Torstain treenien jälkeen jäi niin mukava fiilis ylle, että... Tiistaina sitten seuraavan kerran tokoa, tällä kertaa pitkästä aikaa Sannan alokastokossa.