Tänään meillä siis tosiaankin talvitreenit alkoivat Esman ratsastuskeskuksessa. Sinne ajoi tosi vähän aikaa, kymmenisen minuuttia, mikä oli hienoa, sillä lähtö meillä jäi aika myöhäiselle... *nolous* Meillä oli siis toko- ja agitreenit perätysten, mutta nyt kerron vain tokosta, jossa meitä oli näin jälkeen päin arvioituna seitsemän koirakkoa.

Ensimmäiseksi otimme luonnollisesti molemmat yhteisliikkeet, eli luoksepäästävyyden ja paikallamakuun. Luoksepäästävyys meillä sujuu hienosti, mutta näin itsekriittisesti mietittynä syy on varmasti se, että Sara tuntee tulijan. Auta armias, jos kyseessä olisi jokin mies, lyhyine hiuksineen ja harppovine askeleineen... Täytyykin laittaa itselle muistilapulle, että muistan joku kerta pyytä jotakuta tuttua miestä "tuomariksi". Paikan vain täytyy tietysti olla kenttämäinen, eli ei mikään puolueellinen kotipiha.

Paikallamakuu puolestaan on varma liike, jossa Sara ei ole koko tokotreeniuramme aikana kertaakaan karannut paikoiltaan, eikä edes noussut. Pystyn myöskin kiertämään koiran ilman, että se nousee, mitä en tosin yhteisliikkeessä tietenkään tehnyt. Treenikaveriltamme/koulutusohjaajaltamme Tarulta sainkin palautetta, että kun liike on kerran näin varma, niin voin huoletta ottaa matkaa ja pidentää aina metri metriltä. Ja niinhän olen ottanutkin, aina paljon pidemmän matkan kuin muut, vaikka eihän se ole se, mistä kilpaillaan :) Olen vain kiinnittänyt asiaan huomiota ja sitten kai jään varmistelemaan, kun muutkin ovat lähempänä koiriaan. Ja itseasiassa on minullä päteväkin syy: aina on olemassa mahdollisuus, että jokin toinen koira paineistaa sitä liikaa, mitä onneksi ei koskaan ole tuossa tilanteessa tapahtunut.

Koska treenit ovat ns. vapaan ohjauksen treenit, otimme vähän kaikkia liikkeitä sekaisin. Seuraaminen oli hevosten hajuisessa maneesissa ensin Saran mielestä aivan liian hidas liike tunnelmaan, eli se veti ihan innoissaan. Kunhan hajut tasaantuivat, meni tämäkin ihan hienosti, vaikka tyttö edisti tänään reilusti normaalia enemmän. Juostessa seuraaminen on meillä hanskassa kaikkine käännöksineen, mikä on ehkä juuri tuon Saran nopean seuraamisvauhdin ansiota ;) Käännöksiä harjoiteltiin myös, oikeaan kääntyvät ovat aina olleet helpompia, mutta tänään tuntui vihdoin siltä, että vasemmallekin käätyminen alkaa olla hallussa! :))

Sitten tämä ihan perinteinen perusasento ja sivulletulo. Sivulle Sara tulee hienosti, kunhan vain muistaa tulla tarpeeksi paljon kohdalleni. Neiti tuppaa siis kääntymään jo heti kohdallani niin, että lopputuloksena on väljä ja vino suklaasilmien tuijotus... Luoksetulossa olen alkanut käyttää pelkkää "sivu"-käskyä, kuten Sanna joskus opasti, jolloin todellakin riittää vain tämä yksi käsky. Ymmärtäähän koira toki sen, koska liikkumatta paikoiltaan sen on mahdotonta päästä sivulle, josta seuraa se, että se tulee siihen sivulle ;) Nerokasta, ja niin yksinkertaista, mutta jälleen asia, joka ei olisi itselleni tullut pieneen mieleenikään aikaisemmin.

Liikkeestä maahanmeno on suhteellisen täydellinen: Sara menee maahan ensimmäisellä käskyllä, eikä jää hiippailemaan. Yhä vapautan koiran palkattuani aina suoraan maasta, ja tätä linjaa aion jatkaa. Kyllä se osaa sivulle nousta maasta, sitä ollaan treenattu erikseen ja jos joskus kisoihin (aika epätodennäköistä kuitenkin...) päädytään, niin varmasti toimii siinä tilanteessa.

Liikeestä seisominen on kehittynyt hurjasti, vaikkei se mikään erinomainen vielä ole. Kyllähän tuo tapaa vielä hipsiä pari askelta, ellen sano käskyä erityisen painottaen ja sehän on huono, sillä kisatilanteessa tuomari saattaisi siitä vähentää pisteitä. Kuitenkaan tänään tyttö ei kertaakaan painanut peppuaan maahan, vaan todellakin seisoa nökötti paikoillaan. Ainut ongelma tässä on se, että kun menen palkkaamaan, Sara ottaa askelen vastaan. Tätä se ei tee, kun en ota siihen katsekontaktia, vaan tuijotan suoraan - joten toimii siis noin, ja luultavasti jää pois ihan normaalin viilailun ohessa.

Hypyn makuun päästiin kivasti, mutta harmillisesti estettä tarvittiin sitten muualla, joten treeni jäi vähän kesken. :) Eli lähetin Saraa hypyn yli muutaman metrin päässä esteen toisella puolella olevalle palkalle, jonne se irtosikin heti (ei toimisi ilman palkkaa!). Kun se oli saanut kaikki nappulat mupellettua, käskin sen seistä paikoillaan ja palkkasin sitä hypyn yli kurottelemalla. Lopuksi kävelin sen luo ja vapautin, en siis käskenyt sivulle. Tämä siis perustuu aivan samaan kuin noiden liikkeestä...-liikkeiden kanssa - vältetään koiran ennakointia.

Aivan lopuksi otin vielä pieniä peruutustreenejä ja temppuja. Peruutustreenejä niin, että peruutin Saran edellä, käskin seisomaan ja jatkoin itse matkaa, sitten kutsuin, käskin vaikkapa maahan ja jatkoin matkaa yhä. Sitten taas kutsuin ja seisomaan jne. Vähän esimakua korkeampien luokkien luoksetulosta pysäytyksien kera ;) Temppuja edusti tällä kertaa käsirengas, mikä sujui upeasti ilman namejakin :)

Joten kaipa tämä tauko sitten jotakin hyvää sai aikaan. Sara ei juurikaan räksyttänyt, hallille saapuessamme vähäsen, mutta itse treeneissä ei juurikaan, vaikka muut olisivatkin haukkuneet. Eihän tuo ongelma siis poistunut, mutta väheni. Ja olihan tuo musta kuningatar aivan onnessaan, kun kolmen viikon lähes totaalisen tauon jälkeen taas treenailtiin ihan oikeasti, eikä vaan kotipihalla. Motivaatio siis oli hyvä, eivätkä hevosten hajut vieneet sitä juurikaan mukanaan ;) Tästä on kiva jatkaa kuukauden päästä taas hallissa, seuraavalla kerralla kun emme tokon pm-kisojen (menen katsomaan ;)) takia treeneihin pääse ja treenit kun tosiaan ovat vain pari kertaa kuussa. Parempi sekin kuin ei mitään ja itse treenipaikkahan on mahtava, joten siitä iso käsi seuralle ja tietysti ratsastuskeskuksen väelle! :))