Noniin, täällä taas. Edellisestä kerrasta onkin tovi, kun tässä jäi yhdet treenit välistä. Tulimme silloin tokon PM-kisoista, enkä uskaltanut enää lähteä tien päälle, hyvä että kotiin selvisin Vantaalta siinä myräkässä... Nyt kuitenkin palasimme sanan mukaisesti radalle entistä ehompina, mukava niin!

Teimme kaksi erilaista lyhyttä, mutta vaikeita käännöksiä ja kulmia omaavaa rataa. Poikkeuksellisesti piirrän nyt radat, sillä silloin on helpompi selittää... :) Alla siis ensimmäinen rata...

Tässä ei ollut muuta ihmeellistä kuin puomin jälkeen puolen vaihtaminen koiran edessä, sen ollessa vielä kontaktilla, sekä sitten keppien jälkeen takaaleikkaus. Ensimmäisellä kerralla hukkasin koiran kepeille mentäessä, jolloin Sara otti harha-askelia ja sen jälkeen haki kepit väärin. Keppien jälkeen takaaleikkauksen otin ihan vain treenin vuoksi, olin aika epäileväinen sen onnistumisen suhteen, mutta voi pojat, se onnistuikin mainiosti! :) Toisella suorituskerralla osasin pitää koiraa silmällä puomin jälkeen, ja kepeille menokin meni hienosti. Kokonaisuudessaankin kepit menivät loistavasti - itsenäisesti ja vauhdikkaasti. Upeeta. :) Nolla siis. Alla sitten toinen rata, joka oli samanlainen, mutta esteet eri järjestyksessä.

Tämä rata olikin oiva kunnianhimoiselle ohjaajalle... ;) Päätin, että vedetään joko älyttömän hyvin, tai sitten ihan läskiksi, ja ohjasin puomin keppien puolelta, jolloin sain Saran helpommin putkeen. Sitten se renkkelikohta vasta tulikin, kun neloseste oli puomin toisella puolella... Kunnianhimolla mentiin, ja vedin hirmuisen spurtin  takaisin kohti ykkösestettä, kun Sara oli kadonnut putken uumeniin. Kuin ihmeen kaupalla Sara todella meni neloshypyn, eli ohjasin sen puomin toiselta puolelta! Tsiisus, sillä hetkellä olisin voinut kyllä hypätä kattoon :''') Kuitenkin taas kutoselle mentäessä Sara katosi silmistäni, ja näin ollen matka tyssäsi siihen. Otin vitosen uudelleen, valssi sen jälkeen ja kepeille "heitin" Saran poispäinkäännöksellä. Hittolainen, sekin meni oikein - Sara haki kepit vaikeammalta puolelta ja tuosta kulmasta! o.o Lopussa se tosin jätti yhden kepin väliin... Toisella suorituskerralla tuli taas puhdas nolla, ja upea sellainen... Sara ohjautui uudelleen puomin toiselta puolelta, teki keppien sisäänmenon loistavasti ja suoritti ne vauhdilla (kiihtyi jopa niin, että haukkui kepeillä :)). Vitsit, miten upeeta... Kyllä teki kuukauden tauko hyvää!

Koulutusohjaajamme kehui ohjaamistani kovasti, ja totesi Saran korvien tulleen takaisin kesän jälkeen (kun koira meni minne halusi...). Kovasti jo kyseltiin, että koska me oikein menemme kisaamaan, kun näin valmiita ollaan. Intopinkeänä vastasin sitten meneväni heti tammikuun alussa ja kyllähän me nyt mennään! Ei koira oikein tämän valmiimpi voisi olla... :) <3 Kaikista parasta on huomata koiran into tekemiseen ja todeta omien ohjaustaitojen jatkuva kehittyminen. Olen saanut niin paljon varmuutta ohjaajana, että uskallan ottaa juuri tuollaisia päättömiä riskejä, jotka sitten onnistuvat loistavasti. Iso kiitos erityisesti naapurin Millalle, treenikaverillemme, joka kehotti minua syksyllä luottamaan koiraani enemmän, sillä se osaa. :) Tämän paremmilla fiiliksillä ei voisi joulutauolle jäädäkään...seuraavaksi meillä taitaakin olla viralliset kisat ;)

PAITSI: Pisteenä ii:n päälle Sara käyttäytyi upeasti, eikä räksyttänyt juuri mitään! :))))