Juups, eli nyt sitten vähän juttua eilisistä agitreeneistä. Toivottavasti tästä ei tule aivan yhtä pitkää merkintää kuin eilisestä tokomerkinnästä, eihän näitä muuten erkkikään lue ;) Meitä olikin vain kolme koirakkoa mukana, joten saatiin aika kivasti treenailla, eikä Sarakaan paineistunut missään vaiheessa. Väsymisen merkkejä ei koirassa näkynyt myöskään, vaikka oltiin jo oltu tunti tokossa. Kaipa tuo oli niin onnessaan, kun pitkästä aikaa tehtiin kimpassa ihan kahdestaan. :)

Tehtiin aika lyhyt rata, missä tuli kuitenkin todella hyviä ohjausharjoituksia. Tällä radalla jätin Saran ensimmäisen esteen taakse ja kutsuin sen vasta, kun olin toisen ja kolmannen esteen puolessa välissä. Kolmosesteeltä kepeille kääntymisessä ei ollut mitään ongelmaa, ja koko kepit menivät nopealla tempolla virheittä. Jesh! :)) Myöskin takaakierto keppien jälkeen sujui ongelmitta, mutta sitten hajut saivat Saran valtaansa ja se lähti viipottamaan pitkin maneesia... Otin takaakierron uusiksi ja taas heti sen jälkeen Sara riensi nuuhkimaan. En sitten jäänyt ottamaan siitä enempää virheitä, vaan otimme koko radan uusiksi. Tällä kertaa pääsimme tekemään takaaleikkauksen ennen kutosestettä, ja sain sen vieläpä ajoissa tehtyä niin, että Sara kääntyi putken suuntaan. Tässä meillä on selkeästi kotitreenit auttanut, enkä enää yritä päästä joka kohdassa helpolla tekemällä valssia, vaan voin jo rauhassa "ottaa riskejä" ja mennä leikkauksilla. :) Kehitystä siis! Putkeen kääntämisessä ei niin ikään ollut ongelmia, ja puhdas rata siitä sitten tuli.

Juuri tuo putkelle kääntäminen oli mukava, kun kuljettiin putken ulkoreunaa, mitä ei hirveän usein tapahdu. Myös nuo takaakierrot ja -leikkaus olivat hyödyllisiä testata toimiviksi tällä erää :) Kaikista suurin riemu syntyi kuitenkin kepeistä, kun sekä niiden suoritus, että oikean välin löytäminen sujuivat leikiten. On niin ihanaa huomata, että kukkakepeistäkin voi todella olla hyötyä! ;) Nyt Sara näytti myös lopullisesti unohtaneen keppien välissä maata pitkin menevän metalliriman, mitä se vielä viimeksi arasteli.

Seuraavaksi otimme hallin toisessa päässä kontaktihajoittelua, jossa puomi oli suorassa kulmassa meistä katsottuna. Näin ollen koiran piti kääntyä puomille se 90 astetta, ottaen silti kontaktin. Alastulon jälkeen käännyttiin ensin samaan suuntaan, josta tultiin, jolloin juoksimme käytännössä ympyrää, jonka yhdellä sivulla puomi oli. :) Tämän jälkeen käännyttiin vastakkaiseen suuntaan ja sitten sama vielä toiselta puolelta peilikuvana. Kaikki kontaktithan tuo koira nappaa, mutta mielessä kalvaa jotenkin tuo alastulon epäselvyys - joskus pysäytän, joskus en. Kun ei sitä tarvitse pysäyttää, mutta silti tuntuu, että muodon vuoksi sitä on joskus tehtävä... Juoksukontakteillakin kun kerran sujuu, niin miksi minä typerys sekoitan koiraani? Ei sillä, eipä tuo koskaan ole vaihtelusta mennyt sekaisin, eikä mölleissäkään ole virheitä napsinut, vaan suorittaa kontaktit huolella.

Lopuksi otimme vielä toista rataa, joka oli sama kuin ensimmäinen, mutta esteet suoritettiin eri järjestyksessä. Jälleen jätin Saran ensimmäisen esteen taakse ja menin itse kakkosesteen toiselle puolelle, oikeastaan tuossa kuvassa numero kuuden kohdalle. Kutsuttuani käänsin sitten sylikäännöksellä koiran kolmannelle, jolloin pääsin samalla kääntämään puolta ilman valssia tai leikkauksia. Kepit Sara haki vaikeammaltakin puolelta hienosti, mutta kiirehdin itse lopussa, ja näin Sara jätti viimeisen kepin pujottelematta. Otin sitten kepit uudelleen, ja sitten tuli fuskaamisia ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin, että Sara kuumui radalla! O.O Kun otin kepit kolmannen kerran, se räksytti mennessään ja höselsi, vaikkakin suoritti kepit loppujen lopuksi oikein. Jälleen takaakierto vitoselle onnistui, ja niin myös takaaleikkaus ennen kutosta. Ihmeekseni Sara ei karannut ykköselle, vaikka se oli suoraan näkökentässä, vaan kääntyi kutsustani seiskalle. Putkeen vienti onnistui, mutta ysille kuljettaessani hukkasin koiran totaalisesti... Otin putken sitten uudelleen, ja tällä kertaa Sara jäi junnaamaan putkeen eli juoksi ympyrää mennen putken ainakin kolme kertaa peräkkäin! :') Siitä tulikin päivän naurut. Toisella kerralla saatiin jo sitten puhdas suoritus.

Agilitytreenit olivat tänään tosi mukavat. Radoissa oli omat jekkunsa, eikä Sara kuumunut katsomon puolella odottaville koirille. Saimme siis keskittyä täysillä ratoihin, eivätkä ne hajutkaan sitten loppujen lopuksi tuota luppakorvaa vieneet niin lujaa, kuin olin pelännyt. :) Ja vielä lisäys, taisi tämä merkintä sittenkin vähän venähtää... ;)