sunnuntai, 5. huhtikuu 2009

Muutto!

Saran blogi jatkaa toimintaansa osoitteessa http://cavspasara.blogspot.com

Tervetuloa!Nauru

lauantai, 21. helmikuu 2009

Polkkatukka-harvahammas näytelmiin taas

Tänään olimme match show:ssa Pyhtään Siltakylässä. Minä (Ella-Roosa) esitin Saran tällä kertaa, kun Bea oli Rillan kanssa kolmoskehässä. Meidän ei tarvinnut odottaa kehien alkua kauaa, mutta Saran pääsyä kehään täytyi, n. 20 minuttia. Numerot kun alkoivat kahdestasadasta, ja minä ja Sara olimme numerolla 224. Ennen kehään menoa minua jännitti, ja ajattelin, ettei esittämisestä tule mitään, kun Bea ei esitä Saraa. Kuitenkin, kun pääsimme kehään, kaikki sujui melko hyvin.

Harmikseni en muista pariamme nyt enää yhtään... Tuomarina meillä oli kuitenkin ihan oikea cavaliertuomari, Unto Timonen. Loppujen lopuksi hän antoi Saralle punaisen nauhan. :)

Oli jotenkin helpottavaa saada punainen nauha, koska aikaisemmin luulin, ettei homma onnistuisi millään! Punaisten kehässä isä joutui esittämään Saran, sillä Finakin sai punaisen, enkä tietenkään olisi voinut esittää kahta koiraa samanaikaisesti. Punaisten kehästä meidät käteltiin alkuvaiheessa pois, kuten arvelinkin. Meillä meni kuitenkin todella hyvin, ja olen ylpeä Sarasta! :) Itsellänikin oli kivaa mätsärissä ja sain tästä päivästä taas lisää esittämisintoa. Toivon pääseväni pian uudelleen esittämään Saraa tai Finaa jonnekkin... :)

-Ellis

sunnuntai, 8. helmikuu 2009

Virikkeistämistä ruualla

Myös Sara sai eilen osakseen nenänkäyttöä, kun senkin ruoka ripoteltiin yllättäen huoneeni lattialle. Osa toki piilotettiin, ja koska Sara on etsinyt nameja ennenkin, oli osa piiloista jo vähän haastaviakin. Pesuun menevä, lattialla lojuva hupparini oli oiva piilopaikka, tuolini, jakkara, hylly ja hyllyn vetouoma. Näin Sarakin joutui tekemään työtä ruokansa eteen, kuten koiran luonnossa kuuluu.

Saran työskentelyä niin ikään oli mukava katsella. Se käytti apunaan tassujaan, toki nenäänsä, mutta mikä ihmeellisintä -  myös häntäänsä! O.O Apua ei koira minulta kaivannut, mutta minun oli pakko mennä auttamaan tuolin kanssa, kun koira työnsi namit niin kauas itsestään, ettei niitä olisi itse voinut saada. Se kulki nenä pystyssä ilmasta hajuja napaten ja löysi kaikki piilot. Vaikein oli tietysti hyllykköni vetouoma, jonka Sara löysi kuin löysikin hännällä huiskaisemalla! Paitsi että piilo oli vaikeaa löytää, sieltä namien saaminen oli vielä vaikeampaa, mutta onnistui kyllä :)

Ulos tampattiin Sarallekin polku, jonne ripoteltiin nameja muutaman metrin matkalle. Koira ei paljon lupia kysellyt etsiessään nameja lumen seasta. Kaikki kolme koiraa, jolla tämän tehtävän teetin, tekivät erinomaisen tarkkaa ja itsenäistä työtä, jota ei mikään saanut häirittyä - yritin nimittäin kokeillakseni. Mukavaa puuhaa, ja homman jälkeen koirien naamat säteilivät. Tätä täytyy jatkaa! :)

maanantai, 19. tammikuu 2009

Kohtalon ivaa

Eilen kävimme toistamassa nykyhistoriaa Kirkkonummen KKK-hallissa. Meillä oli kaksi starttia, joista ensimmäinen alkoi yhdeksältä. Rata oli aika mukavan oloinen, ehkä helppokin. Valitettavasti kuitenkin heti ennen kolmatta estettä, keppejä, Sara lähti tekemään kaksi kunniakierrosta, joista sitten napsahti kiellot molemmista - kymppi. Kun sain koiran takaisin hanskaan, se etenikin suhteellisen nopeasti ja puhtaasti radan loppuun. Alan ihmetellä tuota keppejä ennen karkaamista. Suunnilleen sama tapahtui Hyvinkäälläkin A-kisassa... Jos joku osaa videosta kertoa, mikä mättää, niin olen pelkkänä korvana :)

Toinen rata oli käytännössä sama, mutta käänteisessä järjestyksessä. No jaa, kyllä sieltä taisi yksi hyppy puuttua, ja muutamassa kohdassa este suoritettiin eri puolelta, mutta muuten. B-rata oli kuitenkin selkeästi vaikeampi, tuli valssia ja putken ansa-aukkoa, sekä lopussa sylikäännös. Muuten ohjauskohdat sujuivat, mutta putkella mätti. Sain kropallani käännettyä koiran pois ansa-aukolta, mutten sitten käskenyt oikeaan päähän tarpeeksi ajoissa/selkeästi. Kovin klassinen, mutta helposti korjattavissa oleva virhe, joka toi taas kiellon. Tällä pääsimme sijalle 8.

Maneesitreenit Sara sai eilen levätä starttien jälkeen, ja täytyy myöntää, että yks'sun'toinen oli aika väsyksissä kisojen jälkeen... Päiväunoset piti ottaa kaikkien mukanaolleiden! :) Seuraavat kisat sitten Hesassa helmikuun alussa, ellei Sara aloita juoksuaan juuri siksi...

sunnuntai, 4. tammikuu 2009

Palauttavat treenit

Joulutauon jälkeen maneesitreenit alkoivat jälleen, mutta tokon jätimme Saran kanssa väliin, ettei tyttöressu väsy tyystin. Tokoahan voimme treenata missä vain, milloin vain, mutta agilityssä kaikki treeni on tarpeen, kun nyt noita kisoja suunnittelen... Mutta asiaan, tänään ilman ratapiirroksia, jotta joku jaksaisi näitä merkintöjäni lukeakin - ne kun tuppaavat...lievästi sanottuna...paisumaan. O.O

Ensimmäinen rata oli helppo, todella hyvä palauttavaksi. Yksi ainoa suunnittelua vaativa kohta oli keskivaiheessa, jossa hypyn jälkeen putken suu ammotti ansaesteenä, kun määrä oli kääntyä vieressä -samassa linjassa edellisen hypyn kanssa olevalle- hypylle. Tässä tein suunnitelman ja varasuunnitelman, joista päädyin kuitenkin käyttämään ensin varasuunnitelmaa. Tämä oli vekkaustreeni, jossa kokeilin siis vekkaamista rataan sisällytettynä ensimmäistä kertaa. Sara pysyi lähelläni koko ajan, ja kokeilu onnistui. Ainoa, joissa vähän taas möhlittiin, olivat kepit. Argh.
Toisella kerralla (yhä siis sama rata) otin eri kuvion, joka oli siis aluksi se ykkössuunnitelmani. Se oli ikäänkuin valssin ja sylikäännösten sekoitus, joka sekin toimi moitteettomasti, mutta teki minulle itselleni ehkä enemmän liikettä mitä tilanne olisi oikeasti vaatinut. Parasta oli kuitenkin se, että sain kokeilla eri ohjaustyylejä.
Kolmannella kerralla otin enää vain kepit (, jotka Sara teki upeasti, ilmeisesti hitaasti syttyvää sorttia tämä neiti ;)) ja tuon ansakohdan, jossa tein nyt kaikista yksinkertaisimman ohjauksen, mutta jossa pienen koiran omistajana on vaara hukata koira selän taakse (siksi en sitä käyttänyt heti). Niin ei kuitenkaan käynyt, ja tuli taas todettua yksi ohjaustyyli lisää toimivaksi.

Toinen rata oli kinkkisempi, mutta mukavalla tavalla. Ensimmäinen este oli putki, jolle sillekin ohjasin puolittaisella sylikäännöksellä, sillä en halunnut hukata koiraa selkäni taakse. Alku meni kuitenkin aivan möhlinnäksi minun osaltani, unohdin radan, suunnitelmani ja aloitimme hyvinkin nopeasti alusta :) Toisella kerralla sain suunnitelmani kuitenkin toimimaan. Putkesta olisi kisoissa tullut kielto, kun ei Sara heti ensimmäisellä käskyllä mennyt sisään, mutta muuten sujui. Suunnitelmani sisälsi kaksi takaaleikkausta ahtaassa tilassa, yhden sylikäännöksen ja yhden takaakierron, johon käytin vekkausta. Kaikki sujuivat yllättävän hyvin, siis täydellisesti, ja lopuksi teimme vielä kolmannen, täysin puhtaan ja ohjauksellisesti hienon radan, jälkeen Sara sai muhkeat kehut omistajan riemunkiljahdusten kera :) Kepitkin menivät vauhdilla ja puhtaasti, ilman käsiapuja.

No jaa, tässä sitä taas nähtiin. Jotkut eivät vaan osaa kirjoittaa lyhyesti, pahoittelen sitä syvästi - jos siis joku harva tänne asti sattuu lukemaan :) Oli vaan niin mukavat palauttavat, kun ei tarvinnut ajatella panostavansa johonkin tiettyyn asiaan, vaan sai rauhassa kokeilla ja mässäillä ratojen sisältämillä ohjausmahdollisuuksilla. Kiitos taas kouluttajalle kivoista radoista! :)